Pasi Jääskeläinen Älykkään herkkää ja fantastista

(Arvosana 5 (1-5))

Sari Peltoniemin uusin teos on kenties paras hänen tähänastisista teoksistaan. Jos Peltoniemen lastenkirjat tuovat monin paikoin mieleen Eduard Uspenskin Fedja-sedät, sopii uuden romaanin vertailukohdaksi Ursula LeGuin - silti Peltoniemi on samalla aivan omanlaisensa kirjailija.

Alkupuoli teoksesta voitaisiin luokitella fantasiaksi, mutta toisaalta luokittelu ei tekisi oikeutta Peltoniemen tavalle käsitellä mielikuvituksellisten elementtien kautta nykytodellisuuden teemoja. Novelleilla on taipumus yllättää lukijansa sillä parhaalla tavalla, jolla kirjallisuus voi sen tehdä: vetävä tarina saa lumoutuneen lukijan äkkiä katsomaan itseään ja elinympäristöään uusin silmin.

Kirjan jälkipuolisko, toinen osa, sijoittuu selkeämmin meidän todellisuuteemme. Siltikään mielikuvitus ei lähde mihinkään - jos teoksen alkuosa on kiehtova, jälkimmäinen puolisko räjäyttää potin. Peltoniemi kirjoittaa vähäeleisesti mutta herkästi ja kertoo tarinoita, jotka eivät sorru tunteiluun mutta saavat lukijan yhtä aikaa nauramaan ja nieleskelemään kyyneliään - niin kliseiseltä kuin tämä luonnehdinta kuulostaakin, näiden tarinoiden kohdalla se pitää paikkansa.

Jälkiosan novellejä voi luonnehtia maagiseksi realismiksi, ja niistä nauttii kuka tahansa hyvän proosan ystävä mutta etenkin sellainen, joka pitää Isabel Allendesta, Gabriel Garcia Marquezista ja muista realismin ja mielikuvituksen taitavista sekoittajista.

Peltoniemen proosassa korkeakirjallisuus kietoutuu fantasian parhaisiin elementteihin. Tämä teos saattaa tulla helposti luokitelluksi nuortenkirjallisuudeksi Peltoniemen aiempien teosten perusteella, mutta vaikka "Ainakin tuhat laivaa" miellyttänee myös nuoria fantasian ystäviä, se on selkeämmin aikuisten lukijoiden kirja, vaikka herkässä kauneudessaan aikuisten maailman kyynisyydeltä onnistuukin täysin välttymään.

Jos et ole lukenut koskaan yhtään Sari Peltoniemen teosta, aloita nyt tästä! (Ainakin tuhat laivaa)