Jean-Dominique Baubyn elämä pysähtyi vuonna 1995. Hän halvaantui eikä enää pystynyt liikuttamaan muuta kuin vasenta silmäluomeaan, mutta hänen aivonsa toimivat yhtä kirkkaasti kuin ennenkin. Menestyvä lehtimies ja kahden lapsen isä joutui yhtäkkiä muiden avun varaan, mutta hän ei antanut periksi.
"Olen ruumiini vanki, ajatukset ja mielikuvat liitävät kuin perhonen sukelluspuvun lasikuvun sisässä", hän viestitti. Silmäänsä räpyttämällä hän "saneli" avustajalleen tämän teoksen. Se on ainutlaatuinen dokumentti sairastumisesta ja yksinäisyyteen vangitun mielen liikkeistä, mutta samalla elämänvoiman ja toivon ylistys.
