Charlotte Tarina vailla loppua

(Arvosana 5 (1-5))

Päähenkilö on poika, Bastian. Hän varastaa kirjan, joka vetää häntä puoleensa. Kirjan tarina vetäisee Bastianin mukaansa, ja hän on uudessa satumaisessa paikassa. Kirja oli hyvä ja uskomaton, Tarina vailla loppua on itsessään kirja, ja kertoo Bastianista, joka elää omassa maailmassaan, ja löytää Tarinan vailla loppua, ja lopulta Bastian on tarinassa sisällä, hän on myös tässä kirjassa tietenkin, ja välillä tuntui kuin lukija itse olisi ollut Bastianin lukemassa krijassa jonne hän joutui, ja muutenkin lukija lukee tätä itsessään kirjaa. ja........X ) (Myytti ja kokemus)

Palkkatyöläinen Vesa Salmi filosofoi filosofien kanssa työelämästä

(Arvosana 4 (1-5))

Vesa Salmen kirjan avaan usein työviikon hämmentämänä ja kaivaten henkilökohtaisten kokemusteni oheen toisen näkemystä, vertaistukea. Salmi toivookin johdannossaan, että kirja antaisi ”kipinää itsen ja työyhteisön välisen suhteen jäsentämiseksi”. Yleensä niin käy: tilanteeseen ja mielialaan sopiva tekstilöytö nostaa minut arkiajattelua ylemmäs, yksilöllisestä yleiseen tavalla, joka auttaa kestämään. Silti fil.maisteri Salmi ei väitä, että lopullinen totuus, varmuus ja mielenrauha asuu filosofien sitaateissa, vaan hän toivoo niiden tuottavan lukijalle oivaltamisen iloa.

Useimmat Vesa Salmen valitsemat filosofit eivät ole modernin palkkatyöyhteiskunnan jäseniä, vaikka ehkä nuorimmat kotimaiset jo filosofoivat pätkätyöläisinä tutkimusmäärärahoista taistellen. Ihmisen toimintaan johtavat yllykkeet kuten halu omistaa, saada arvostusta jne. ovat pysyviä, joten on sama, millä vuosisadalla siteerattu filosofi eli. Kirjan nerokkuus onkin siinä, että Salmi kuljettaa punaisena lankana omia työelämää koskevia näkemyksiään ja kokemuksiaan ja alleviivaa ne sitaateilla. Kymmenkunnan yläotsikon alla käsittelyssä ovat työ, koneet ja ihminen siinä missä uraputki, johtajuus, kehittäminen ja muutoskin.

Salmi on myös psykiatrinen sairaanhoitaja ja työnohjaaja, joten teksteistä välittyy vankka ihmistuntemus. Niissä korostuu työntekijän näkökulma eli Salmi ei sorru kvartaalitalouden tehokkuusajatteluun. Silti hän perustaa työn tärkeydelle, sillä työ ja toiminta ”voi kääntää ajatukset pois omasta egosta, mikä taitaa useille meistä olla voittopuolisesti hyvä ja terveellinen asia.”

Salmi on havainnut, että työntekijän on venyttävä tavalla, joka voi edellyttää näyttelijän lahjoja tai luonteettomuutta. On oltava yhtäällä luova ja tuottelias ja toisaalla työnantajalle vaivaton. Huonointakin johtajaa on toteltava, mutta jos hännystelijöihin liittyminen tuntuu älylliseltä epärehellisyydeltä, voi lohduttautua Aristoteleella: Tyrannit ympäröivät itsensä alhaisilla miehillä, koska pitävät imartelusta. On kouluttauduttava jatkuvasti eikä sovi hukata aikaa hiljaiseen tietoon, sillä kuten Herakleitos sanoo: Typeryksen panee jokainen uusi teoria hyppimään innosta. Ja kaiken kehittymisen ja kehittämisen jälkeen poispotkittu voi vahvistaa itseään Rousseuaulla: Elämässä saattaa tulla vaihe, jossa kuljemme taaksepäin edetessämme.

Soisin, että Vesa Salmen kirja painettaisiin pehmytkantisena pokkarina kera saman kansikuvan. Pokkaria olisi työmatkalla helpompi lukea junassa ja bussissa. (Myytti ja kokemus)