Jussi Tossavainen Renttuilua Bukowskin hengessä

(Arvosana 5 (1-5))

Pakko se on sanoa heti kärkeen: Kosteiden mestojen balladi on hillittömän hauska ja rullaavasti etenevä romaani. Mutta on pakko todeta myös, että jos olet tosikko tai herkkähipiäinen, tämä tuskin on sinun kirjasi.
Kosteiden mestojen balladin päähenkilö, taiteilija Aaron Walden (ilmeinen kirjailijan alter ego) viettää railakasta boheemielämää, jossa taiteen tekeminen, alkoholi ja irtosuhteet näyttelevät pääosaa. Walden on iloinen ja suruton veikko, joka ei tunnu juurikaan potevan moraalisia krapuloita, vaan porhaltaa eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa rinta rottingilla. Ja näitä tilanteita kirjassa piisaa, milloin ollaan sotilastukikohdassa luvattomasti, milloin jallitetaan tv-luvan tarkastajaa tai hypätään benjitä. Juonen virkaa näitä hulluja tilanteita nivomassa hoitaa käsikirjoituksen kauppaaminen teatterinjohtajille, ja miten se epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.
Kirjan teksti on erittäin sujuvaa vanhan kunnon Charles Bukowskin hengessä, ja paikka paikoin se naurattaa ihan ääneen. Sänkytouhujen kuvailutkaan eivät kerrankin ole normaalin nolostuttavia, vaan niihin on saatu mukaan velmuja näkövinkkeleitä. Wahlstenilla on sana ja tyyli hallussa, mutta mitään dostojevskilaista pohdiskelua on silti turha odottaa. Myös Aaron Waldenin henkilökuva jää kirjan käänteissä hieman ohueksi, mutta tässä tyylilajissa se ei yllättäen pahemmin haittaa.
Kirja antaa hauskoja näkökulmia aikamme taiteilijaelämään. Wahlsten luo muutamasta helposti tunnistettavasta kulttuuripersoonasta aivan hersyvän hävyttömät karikatyyrit, esimerkkinä vaikkapa itseään täynnä oleva huumorikirjailija, josta kirjassa käytetään nimeä Arvo Kivipaasi. Tämä ei sylje lasiin, kuten eivät muutkaan romaanin henkilöt, päähenkilö kaikkein viimeisenä. Kirjan nimi summaa siis mainiosti sisällön olennaisimmat elementit.
Tällaisella renttukirjalla on taatusti myös oma vankka inhoajakuntansa. Itse rohkenen ennustaa, että Kosteiden mestojen balladista tulee varsin nopeasti oman tyylilajinsa luettu ja matkittu klassikko. (Kosteiden mestojen balladi)

Henna Virtanen Svengaa ja naurattaa

(Arvosana 5 (1-5))

Kosteiden mestojen balladissa mennään eikä meinata. Päähenkilö Aaron Walden etenee kirjassa tilanteesta toiseen riemumielellä, olutvaahto ryöpsyten ja sängynpäädyt paukkuen. Samalla hän yrittää saada penseitä teatterinjohtajia ostamaan näytelmäänsä, mutta pieleen menee.
Teksti on sikahauska ja suosittelen sitä kaikille reteestä elämästä pitäville tai haaveileville. Romaanista voi myös löytää tuttuja kulttuuripersoonia, tosin muunnelluilla nimillä. Kirjoittaja hyödyntää taitavasti omaa taitelijan taustaansa ja kerronnassa on vahva toden tuntu. Svengaa kuin tiikeri! (Kosteiden mestojen balladi)