anon Sekavaa ja toistavaa hengellistämistä

(Arvosana 2 (1-5))

Teuvo Suni vastustaa rohkeasti ja antaumuksella kaikkia kirkkoja, temppeleitä, synagoogia ja tuo esille, että elämme Ilmestyskirjan aikaa mutta erehtyy nostamaan itsensä tuomariksi ja Jumalan valituksi ja vaikka sitä olisikin esittää kristillisen perustotuuden ja auktoriteetin, Raamatun opetukselle vieraita oppeja, joista selvimmin ilmenee mm.:
-Jumalan Henki olisi poistunut maailmasta Johanneksen kuoleman myötä 1900:ksi vuodeksi
-Jumala antaa aina Henkensä suoraan taivaasta ja Jeesus parantaa aina myös ilman ihmiskäsiä
-Uudestisyntymisen ehto on Jumalan tahdon täydellinen toteuttaminen
-Jumalan Henki ei Golgatan jälkeen olisi tullut yhteenkään käsintehtyyn temppeliin, kirkkoon jne.sisälle

Tuntuu oudolle, että kristityksi itseään arvostava Suni kirjoittaa enemmän paholaisesta kuin Jeesuksesta Kristuksesta jopa niin että miltei jokaisella sivulla nimet saatana ja antikristus mainitaan useasti ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Kirja edustaa, lukuisista Raamatun lauseista huolimatta "ilmestyskristillisyyttä" , jossa ei kaikesta huolimatta ole varmaa Pyhän Hengen todistusta, koska Jumalan Henki todistaa Jeesuksesta Kristuksesta

Silti vahva viesti kirkollemme, joka on kehittymässä hyvää vauhtia luopiokirkoksi, josta Teuvo Suni toistuvasti käyttää nimitystä porttokirkko ja sen pappeja hän kutsuu tekopyhiksi antikristuksen palvelijoiksi!

Kirjan ulkonainen heikkous on siinä, että se on valokopiokooste kirjoittajan lähettämistä kirjeistä eri vuosien varrelta eikä edes kirjoitusten rivejä ole tasattu. (Älä heitä pelkää)

Antti V Kantola Masentava kirja

(Arvosana 1 (1-5))

Kirja sotii Raamatussa esitettyä Kristuksen oppia
vastaan. Motiivina tuntuu yksinkertaisesti olevan
kaunaisuus kaikkea järjestäytynyttä kristillisyyttä
vastaan.
Pyhää Henkeä koskeva opetus estelee Hengellä
täyttymisen kaipausta.
Kun Jeesus tarjoaa uudestisyntymistä nimenomaan
ei-terveille ja syntisille, niin Suni näyttää
estelevän sitäkin - opettamalla, että ensin täytyy
olla täydellinen ja sitten vasta Jumala hyväksyy.

Kritiikki sinänsä on aina paikallaan, mutta tässä
tuntuu olevan motiivit niin pielessä, ettei
mielestäni kannata tämän kirjan kautta yhtyä
kritisoimaan.
Sillä parannuskeinot eivät ole uskottavia.
Pelolla ratsastaminen on halpamaista tässä
yhteydessä. (Älä heitä pelkää)